TK 4

Siida tokoili viime sunnuntaina kolmannen ykköstuloksensa EVL:ssä. Näin ollen saavutimme koulutustunnuksen ja joudun varmaan viimein viemään sen näyttelyyn H:ta metsästämään...

Sippuran vire ja olemus kehässä oli todella hyvä. Tai ehkä hieman liiankin lennokas ;-) En itse jännittänyt juuri lainkaan (mitä nyt kämmäsin muutaman noudon palautuksen ja kaukojen käsimerkkien kanssa). Tuomarina Juha Kurtti.

Kokeen osasuoritukset ja kootut selitykset:

Istuminen                                       10
Makuu                                           10
Seuraaminen                                  10
Z                                                    10
Luoksetulo                                      8
Ruutu                                              7
Ohjattu                                          9,5
Kiertohyppynouto                          8
Tunnari                                           8
Kauko-ohjaus                                 7

Yht. 272,5 p. 2.sija ja TK 4

Istuminen ja makuu ok. 
Seuraamsesta tykkäsin itse tosi paljon. Peruutuskin onnistui. Seuraaminen tosin oli ennemmin vietikäs pk-seuruu kuin korrekti tokokävely, mutta onneksi tuomarikin tykkäsi siitä. :-)
Z onnistui myös hyvin ja koira tuntui olevan mukana koko ajan. 
Luoksetulossa Siida kohottautui kyynerpäät ylös ennen luoksetulokäskyä !!!! Stopit itsessään ihan peruskamaa. Osaisi pysähtyä napakamminkin, mutta ei "valunut". Stoppien välit juostiin suurinpiirtein samaa vauhtia.
Ruudussa mokasin itse. Lähetin koiran "tyhjään" ja jäin ihailemaan kuinka suoraan ja hyvällä vauhdilla se liikkuu. Niinpä pysäytin sen liian myöhään. Lisäohjauskäsky ja stop tarvittiin, jotta sain sen ympyrän sisäpuolelle. Loppu ruudusta hyvä. Jälkikäteen nauratti oma käytös. Ja sitäpaitsi Siida ei ole koskaan tehnyt yhtä suoraa ja täydellisellä vauhdilla tapahtuvaa tyhjäänlähetystä, joten saahan sitä ihailla... ;-) ;-) ;-)
Ohjattu oli taas hyvä. "Hieman" vino kapulan luovutusasento edessä.
Uusi liike onnistui todella hyvin, vaikkei pisteet sitä kuvastakaa. Siidahan ei ole tehnyt sitä kokonaisena liikkeenä kuin kerran ennemmin. Kaikki muu liikkeessä meni nappiin, mutta kapulan luovutuksessa tunaroin itse.
Tunnistusnouto oli hieno. Ei merkkiäkään ahdistuksesta, vaan koira juoksi hyvin kapuloille, haisteli, nappasi oman ja palautti innokkaasti. Taas tumpeloin kapulan luovutuksessa...
 Kauko-ohjaus perushuonoa. Viimeisessä istu-maaha-vaihdossa Siida nousi seisomaan joten jouduin käskemään uudelleen. Hätäilin käskyjen kanssa itse, mikä varmaan vaikutti väärään asentoon.

Kaikenkaikkiaan kiva koe, kiva vire koiralla ja tuloskin oli ihan kiva ;-) Muutenkin tarvitsimme tämän onnistumisen. Itsellä on ollut kaiken epäonnen ja pettymysten keskellä turhautunut olo tokoon ja kykyyni kouluttaa. Nyt täytyy miettiä yrittääkö hakea vielä toista ykköstä ja osallistumisoikeutta SM:iin vai jättääkö tokoa hieman tauolle ja keskittyä maastolajeihin. Tosin Siidalla saattaa alkaa juoksukin tässä keväällä, joten silloin emme ehtisikään keräämään tarvittavia tuloksia. En tiedä sotkeeko talven pennutus juoksurytmiä vai ei.

Kuvia seuraa joskus myöhemmin jahka jaksan/ehdin niitä lataamaan.
 
 

 

Ikää 6 viikkoa


Ensiksi pahoittelut kuvien surkeasta laadusta. Jostain kumman syystä olen räpsinyt pennuista kuvia pääasiassa vain kännykällä.

Pakkasten lauhduttua pennut ovat päässeet tutustumaan lumeen. Lyhyitähän ulkoilut ovat olleet, mutta pentujen mielestä hirmu kivoja.

                                                     

                                                    Koko lauma pysähtyi samaan kuvaan.

      


                                      Hangessa on tappijaloilla vaikea pysyä  äipän vauhdissa.
                                        

                                                    Nukkumatti saapui kesken leikin.

                                      


Ollaan Siida kanssa pikkuhiljaa alettu treenailemaan. Kunhan saadaan pennut maailmalle, niin päästään taas halliin ja kimppatreeneihin. Nyt käydään vielä kentillä ja parkkipaikoilla yksistään puuhastelemassa. Tuo koira on niin onnellinen päästessään pitkästä aikaa tekemään töitä. Saa nähdä kuinka kisat tänä vuonna sujuvat. Mulla on ollut aikaa tehdä "sotasuunnitelma" meidän ongelmien suhteen. Katsotaan kuinka käy...

Muutenkin mukavaa päästä taas harrastamaan. Aika on tahtonut käydä pitkäksi ja musta onkin kuoriutunut oikea kotihengetär. Tiskejä (yäk), pyykkiä (pah), siivoamista (yliarvostettua) ja jopa villasukkia olen kutonut. Olenkin varoitellut perhettä, etteivät totu liian helpolle. Tämä ei ole pysyvä käytäntö !                               

Terveisiä pentulasta

Pennut lähestyvät viiden viikon ikää. Vauhti lisääntyy päivä päivältä ja meno on välillä kovinkin villiä. Ja hampaat... ne ovat todella terävät, varsinkin yllättäen kantapäässä. ;-)

Tähänastinen pentuaika on mennyt todella hyvin. Siida on osoittautunut esimerkilliseksi emoksi ja hoitanut pentuja kärsivällisesti. Edes hampaiden puhkeaminen ei vähentänyt imetyshalukkuutta. Viime aikoina Siida on myös leikittänyt pentuja tarjoten lelua vedettäväksi, maaten pentujen pureskellessa kaulaa ja "hyökätessä" kimppuun sekä välillä kaataen pentuja hellästi selälleen. Niiden touhuja on ihana katsella. Mutta on myös ihanaa, kun pikkuriiviöt nukahtavat...  Niillä on nimittäin todella kova ääni kun ne protestoivat pentuhuoneeseen joutumista tai jonkun ennen auki olleen oven kiinni olemista. Että onnea vaan tuleville pennunomistajille. ;-)

                         Tässä Siida päivä synnytyksen jälkeen. Tuore äippä ei suostunut poistumaan
                          pentujen luota edes ruokailun ajaksi. Niinpä ateriat tarjottiin sänkyyn.

Ihan asiasta toiseen. Jos joku tokokoeita järjestävä tuttavani lukee tämän, niin tiedoksi, että älkää kyselkö minua liikkuriksi. Viimeksi kun liikkuroin, niin koirani teki kuolemaa (näin karkeasti sanottuna). En tiedä koska pääsen siitä yli vai pääsenkö koskaan... Nyt ainakin tuntuu siltä, etten ole valmis liikkuroimaan, eikä ole kilpailijoiden edun mukaista hortoilla kehässä pala kurkussa ja ajatukset harhaillen. Onneksi olen maksanut kaikki liikkeenohjajakouluttautumiseni itse, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa ellen enään koskaan mene kehään liikurin ominaisuudessa.